perjantai 29. toukokuuta 2015

Sokerimassa ja sydämentykytykset

Marsipaani on minusta aina ollut pahan makuista ja löydettyäni pari vuotta sitten sokerimassan ilahduin suuresti.

Sokerimassa on kuin muovailuvahaa ja siitä voi tehdä aivan mitä vain. Siitä saa hienoja kakunkoristeita ja yleensä kun lasten syntymäpäivät lähestyvät, alkaa Isukilla ajatukset pyöriä päässä ja edellisenä iltana lasten nukkumaan mentyä Isukki ottaa ison lasin viiniä ja alkaa pyöritellä sokerimassasta keittiön pöydän äärellä jotain mikä on päässä muhinut jonkin aikaa.

Se on mukavaa puuhaa, mutta aiheuttaa myös sydämentykytyksiä ja stressiä, koska joskus päässä olleet ideat eivät muuntaudu sokerimassasta juuri sellaisiksi kuin ne mielikuvituksessa olivat ja välillä on improvisoitava ja mentävä joskus myös siitä mistä aita on matala...



Joskus väsymys iskee jo on myönnettävä, että ei pysty kuin hankkimaan syötävän kakkukuvan, syötäviä vohvelikukkia ja sokeritimantteja. Moni kakku päältä kaunis, mutta täysin ilman mielikuvistusta tehty.
Tytär tykkäsi kyllä, joten se kai pääasia! 


Legopalikka-kakut olivat ihan OK - mutta kulmien olisi pitänyt olla suoremmat eikä saumoja olisi saanut näkyä -
mutta poikani tykkäsi ideasta, joten ei takerruta nyt siihen!

Alussa on vain idea, pari palaa sokerimassaa, Iskukki ja iso lasi punaviiniä...


Suurimman Angry Birds- manian aikaan tein eräille kaverijuhlille sokerimassasta linnut, possut ja tarvikkeet.
Tämä oli urakka, joka aiheutti paljon sydämentykytyksiä ja monta käyntiä viinilaatikon hanalla! Mutta tästä setistä voin olla ylpeä!



Tyttäreni eräille syntymäpäiville tilasimme prinsessakakun, joka oli tehty kirkkaanpunaiseen kuoreen ilman muita koristeluja. Tuunasin siitä sitten leppäkertun mustalla toffeella ja valkoisella sokerimassalla. Kahvipöydässä leppäkertun ympärillä oli oikeita mintunlehtiä - suhtellisen helpolla tehty näyttävä kakku! 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti